Pääsykokeiden hulina alkaa vähitellen lähestyä, hakemukset ovat jätetty ja ajatus koko lähdöstä alkaa vähitellen lähestymään. Eilen juuri eräs kysyi minulta – jännittääkö sua jo? Ja vastaus oli kieltävä, mutta nyt kun mietin niin kyllä alkaa jännittää aikalailla. Elokuussa 2016 päätin että vuoden päästä minähän lähden Köpikseen, ja nyt ollaan menty jo reippaasti puolenvälin ohi.
Päässäni alkaa nyt muhimaan entistä enemmän ajatuksia myös niistä huonoista ja pelottavista puolista, kuten siitä etten välttämättä pääse kouluun ja stressit töiden ja kämpän kannalta. Mitä jos en ehdi hoitaa kaikkea ajoissa? Mitä jos en löydäkään töitä? Tai mitä jos koulun aloittaminen lykkääntyy taas vuodella? Myös ajatukset hyppäämisestä turvallisesta kotona asumisesta yksin muuttamiseen ulkomaille alkavat hieman pelottamaan. Mutta se varmasti kuuluu asiaan. Kuitenkin tämän kaiken pohjalla on ihan suunnaton into ja halu päästä kokemaan uutta, aloittamaan alusta ja todella haastaa itsensä. Ja tänne jääminen tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, joten eiköhän se ole jo tarpeeksi motivoiva syy lähteä.
Asioiden on tapana järjestyä. Näin yritän ajatella. Nyt vasta alkoi jännittämään, haha! Ihanaa maanantaita kaikille ♥
